4 ja ½ vuotta sitten, kaiken piti olla hyvin. Ultran jälkeen kuitenkin paljastui se todellisuus - me emme saakkaan tätä lasta syliin asti, vaan minusta tuli äiti - enkeli-vauvalle.
Silloin tunsin ensimmäistä kertaa elämässäni niin suurta kipua, surua ja tuskaa - miltä tuntuu menettää jotain niin arvokasta ja korvaamatonta, miten päivässä elämä muuttui ilosta suruksi..
"miksei kukaan kysynyt - en ois lupaa myöntänyt"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti