Syksyä pukkaa..

On taas kulunut niin paljon aikaa viimekirjoituksesta, en tiedä miten tää aika näin meneekin.
Hetken istuin aamulla koneella, join kahvikuppostani ja katsoin ulos, hyvin pilvinen päivä tulossa ja syksyn merkkejäkin jo löytyy. Kesä meni liian nopeesti ohitte.

Tässä on tapahtunut paljon.
Seppo on toipunut hyvin jalkaoperaatiosta, ja kävelee jo osittain ilman keppejä.
Kesälllä käytiin pinnakisoissa, jossa Niklas sai kolmannen pokaalipalkinnon! :) Hienoa Niklas!<3
Niklaksen 2-vuotis synttäreitäkin juhlittiin ja Niklas sai paljon kaikkea kivaa ja tarpeellista. Suosikkina oli selvästi työkalupakki! :) Sillä ollaan leikitty ulkona ja sisällä.
Niklas on myös kehittynyt paljon. Ennen 2-vuotispäiväänsä meidän Niklas oli päivä-niinkuin yökuivakin! Ja hienosti ollaan menty eteenpäin ilman vaippaa! Hienosti osaa poika sanoa koska on pissahätä tai kakkahätä. Äidin iso poika<3 Miten siitä onkin jo 2-vuotta kun tuo pieni vauvani syntyi.. Aika menee taas liian nopeasti..

Eilen katselin Niklaksen aikasia odotuskuvia ja syntymäkuvia, ja mietin, onko Niklas oikeasti ollut joskus noin pieni vauva?? :') Haikeana mielin mutta onnellisena.<3

Elokuun alussa oltiin myös serkkuni rippijuhlissa! Ai että ku tää mun serkkutyttönikin on jo naimaluvan muka saanut, vaikka muistan sen hyvin kun hoidin häntä!<3 Näin me vaan kasvetaan.

Syksy tuo mukanaan paljon uusia haasteita ja ehkä paljon uusia pettymyksiä. Ehkä kirjoittelen siitä lisää joskus, jos ehkä joskus me vielä onnistuttaisiin..

Enskuussa tulee vuosi kuluneeksi kun sanoimme tahdon. Tulee myös vuosi kuluneeksi, kun ryhdyimme tosissaan tähän hommaan, ilman minkäänmoisia tuloksia. Huoh. Pistää pienen kateuden liikkeeseen, miksi muut mutta ei me?

Mattoja olen yrittänyt pestä, ja täytyy myöntää että yhtenä päivänä pesin 11 mattoa! Viellä ois 6 pesemättä! Täytyy vaan odottaa lämpösempii kelejä jotta noi matot joskus edes kuivuisi.

Nyt olenkin jaaritellut tässä tovin, ja meen vuorostaan kohta navettatöille! Jonka jälkeen ruuan laittoon ja aidan tekoon. Illalla MLL-kokoukseen.. :)

Palaillaan.. toivottavasti ensikerralla hyvissä merkinnöissä!<3

On jo kesäkuu..

Kuukaudet ne vierii lujaa vauhtia! Alle puolvuotta niin on jo joulu! Huh! :-D

Meillä on viimeviikkoina tapahtunut vaikka mitä..

Niklas on kehittynyt kovaa vauhtia ja kuukauden päästä hän onki sitten jo 2-vuotias! Kauhee miten tää aika tässä menee! Niklas on oppinu paljon uusia sanoja, eilen mm oppi sanomaan viisi, teetä ja terve. :-) Oltii eilen viettääs mun porukoilla koko päivän, ku oli Kemistä asti tullut sukulaisia kyläilemään :-) Oli mukava ehtoo :-)
Pottailua ja kuivaksi opettelua meillä on myös harjoiteltu, jos vaikka saisi kesänaikana tuon pienen taaperon edes päiväkuivaksi! :-D Nikla alkanut myös jättää päikkäreitä pois.. Ihan oma-aloiteisesti, ja mä kun en jaksa sen kanssa alkaa tappeleen meneekö unille vai ei, joten olkoon sitten nukkumatta. Kyllä illalla tulee uni hyvin nopeeta ku yöpuulle asetutaan..

Seppo meni ja loukkas ittensä kesäkuun alkupäivinä. Lehmä potkas sitä suoraa polveen ja leikkaukseen asti siinä sitten päädyttiin. Nyt on alkanut toipuminen. Puolenvuoden työkielto, joten katsotaan jouluna josko sitten jo pääsis Seppokin näihin töihin mukaan.. :-D

Mulla siis on ollut aika moista, ja huomaa kyllä ku oon iltasin jo niiin kiukkunen, ton pienen taaperon lisäksi oon ainut joka joutuu nyt tekemään kaikki kotityöt yksin, + lehmät vaatii oman osansa ja tietenkin Seppo myös.. Mutta ehkä se tästä, ainakin parempaan suuntaan ollaan menossa kun Seppokin pääsee jo yksin jotenkin sohvalta ylös tai istumaan..

Jokupäivä sitten innostuin tapetoimaan olohuoneen seinän! Tuli muuten ensikertalaiseks ja yksin tehtynä aika hyvä vaikka ite sanonkin ! :-D Eikun siis uusiin tapettiostoksiin ja alan tapetoimaan täällä pari muutakin seinää ja huonetta! :-)

Ja mitäs muuta tänne.. kohta täytyy alkaa järkkää Nikun 2-vuotis juhlia.. Hoh, niissäkin oma tekeminen! :-D Elokuussa mennää serkun rippijuhliin ja varmaanki suunnataan hetkeksi Kemin suuntaan. Riippuu nyt ihan miten toi Seppo tosta tokenee, sillä kaikki kesäsuunnitelmat meni uusiks ton tapaturman jälkeen. Ensivuodeksi jää muumimaailmassa käyminen ja jossain huvipuistossa..

Nyt täytyy mennä laittaan vähä sapuskaa perheelleni! :-)

Milloin liikaa on todella liikaa.. ??

 Laulu; vahvimmat kaikista,- jossa on kauniit sanat. Niiiin totta..

"Milloin liika on todella liikaa? Kuinka paljon täytyy ottaa kantaakseen? 

Onko se totta kun niin sanotaan 

Vahvimmat kaikista
kootaan sirpaleista
unelmista murtuneista
sydämistä särjetyistä
Jaksaisinko vielä hetken?"

Tästä voit käydä kuuntelees biisin,, : Vahvimmat kaikista

 On taas kulunut aikaa kun viimeksi tänne olen jotai kirjoitellut, niin on olevinaan kiirettä, ettei muuta ehdi tekemäänkään kun juosta siellä täällä ja tehdä töitä..

17. päivä meille tuli maailmaan ensimmäinen vasikka!  Voi että, kun ne ovat pieniä ja suloisia... Toinen vasikka syntyi 23. päivä.. Viellä pitäisi tulla 35 vasikkaa :) Sitä odotellessa kun lehmäluku on täynnä ;)

On tää kyllä jokseenki.. rankkaa. Töitä on enemmän ku ehtii edes tekemään. Pienen lapsen äitinä, pihatyötkään eivät suju mallikkaasti :( Niklas menee taapertaa ja tutkii jokapaikan, eli perässä täytyy melkeinpä juosta. :)

Olen miettinyt monesti, että miksi, miksi menin ........... jo nyt?? En oikein tiedä, tuntuu että tää alkaa vaan turhauttaan mua päivä päivältä yhä enemmän. Kumpa ajassa voisi palata taaksepäin, tekisin kaiken toisin.

Mutta joo, mitä sitä haavoja nuolemaan. 

Tässä kokoelma tän hetkisistä me&i haalareista.. :) Kuvasta puuttu vanhat pilvet koossa 74/80 :)

Vielä olis haussa me&i yrmishaalarit, sen jälkeen voisin pitää pienen tauon tästä ostosta.. ;)

Huomenna olis luvassa perhekerhoa  ja vappupallon ostoa! :)

Nyt voisi syödä välipalaa ja menna vaikka vaihteeks tonne ulos siivoamaan......

Enkeli.

Rakas pieni enkeli..<3

Siellä jossain.. tänään äiti on ikävöinyt Sinua paljon.  Miettinyt, miksi niin kävi ja entä jos sinä olisitkin syntynyt syyskuussa, olisit nyt 2,5 vuotta. 

Asia, miten se on kaikista helponta ilmaista, on..:

" Ajan myötä suru muuttaa muotoaan,
sen huntu hiljalleen katoaa.
Se silti satuttaa,
tekee kaipauksesta raskaan.."

miksei kukaan kysynyt? - en ois lupaa myöntänyt.