"Kuulin kerran, että ne jotka kohtuun kuolevat, tulee enkeleitä ja niille siivet kasvavat"

4 ja ½ vuotta sitten, kaiken piti olla hyvin. Ultran jälkeen kuitenkin paljastui se todellisuus - me emme saakkaan tätä lasta syliin asti, vaan minusta tuli äiti - enkeli-vauvalle.
Silloin tunsin ensimmäistä kertaa elämässäni niin suurta kipua, surua ja tuskaa - miltä tuntuu menettää jotain niin arvokasta ja korvaamatonta, miten päivässä elämä muuttui ilosta suruksi..

"miksei kukaan kysynyt - en ois lupaa myöntänyt"

Kyllä maalla on mukavaa..

Jeps, ei mitää moittimista maalla asumisesta, mutta siittä, että jättää paaleja viedessä veräjän sepposen selälleen, unohtaa siis kertakaikkiaan laittaa sen veräjän kiinni ja lähtee vaan bailaamaan.. kiitos rakas veli, niin mäki sua! Veli siis ollut meillä töissä, ja eilen päätti sitten lähtee, jep, mies töissä mulla kaks pientä lasta ja melkee 100päinen lehmälauma mun takapihalla, puutarhassa, omenapuiden seassa.. voi taivas sitä paskan määrää.. kukkasetkin oli saanu osansa. Ei mua ois yhtään vituttanu näin paljoa, jos Juho (veljeni) olisi itse ollut jälkiä siivoamassa, mutta ei. Ryyppäämässä vaan kavereiden kanssa, ja aamulla vitutti mua vie enemmän, kun soitin että missä menee, että täällä ois vähän töitä ja sillä siis sovittu työviikko meillä ihan kunnan kautta, nii herra on vaan Lahdessa, aivan seipäässä! Kiitos siittäki oikeen paljon.
Vitutuskäyräni on löytänyt maximi huipentuman tässä parinpäivän sisällä oikeen vaan kunnolla.... Kun ei vaan toimi, kun sopimuksista ei pidetä kiinni, niiin.... mulla palaa käämi.

Mitä jos.. aikaa 4-vuotta taaksepäin..

Jos palataan elämässä taaksepäin, millaista elämä olisi ollut 4-vuotta sitten ? Olisin varmasti jo pienen tyttö,-tai poikavauvan onnellinen, tuore äiti. 12.o9.2oo9 oli ensimmäisen lapsemme laskettu-aika. Pian tulee kuluneeksi 4 ja ½ - vuotta siittä, kun meidän pienestä lapsesta tuli enkeli, kun jouduimme luopumaan jostain niiin pienestä, mutta niin kovin rakkaasta ja arvokkaasta lahjasta, lapsestamme.
"Elämä ottaa ja elämä antaa" - kyllä, tää on niin totta, jos asiat ois mennyt reilut 4-vuotta sitten toisin miten ne silloin meni, ei mulla olisi välttämättä elämässä nyt näitä rakkauksia, Niklasta ja Neelaa<3 Välillä vaan kun katsoo mun ihania lapsia, heidän kasvua, kehitystään ja leikkejä, tulee väkisinki mietittyä, mitä jos...

Katselen täältä kaukaa
Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee?
Miksi isällä on niin raskaat askeleet?

Minäkö heille olen surua tuottanut,
kun vain katselen täältä kaukaa.
Enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,
että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.

Voitko, Taivaan Isä, äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?

Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita on
luojalleen ettei heitä malttaisi millään antaa pois.

Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä, miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan.

Vielä joskus saan siemenenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme,
löytää tarkoituksensa pettymys jokainen
Ne on kestettävä jotta juuri minä syntyisin.
 

"kauneimmilla lapsilla on siivet valmiina, heidän ei kuulukkaan astella päällä maan. älä ole pahoillasi, vaikka enkelin syliisi saitkin, hänen kauneudestaan ei muu maailma pääse nauttimaan, mutta sinä sait. sait etuoikeuden enkeliä katsella, rakkaudella saatella"

 

<3