"Kuulin kerran, että ne jotka kohtuun kuolevat, tulee enkeleitä ja niille siivet kasvavat"

4 ja ½ vuotta sitten, kaiken piti olla hyvin. Ultran jälkeen kuitenkin paljastui se todellisuus - me emme saakkaan tätä lasta syliin asti, vaan minusta tuli äiti - enkeli-vauvalle.
Silloin tunsin ensimmäistä kertaa elämässäni niin suurta kipua, surua ja tuskaa - miltä tuntuu menettää jotain niin arvokasta ja korvaamatonta, miten päivässä elämä muuttui ilosta suruksi..

"miksei kukaan kysynyt - en ois lupaa myöntänyt"

Kyllä maalla on mukavaa..

Jeps, ei mitää moittimista maalla asumisesta, mutta siittä, että jättää paaleja viedessä veräjän sepposen selälleen, unohtaa siis kertakaikkiaan laittaa sen veräjän kiinni ja lähtee vaan bailaamaan.. kiitos rakas veli, niin mäki sua! Veli siis ollut meillä töissä, ja eilen päätti sitten lähtee, jep, mies töissä mulla kaks pientä lasta ja melkee 100päinen lehmälauma mun takapihalla, puutarhassa, omenapuiden seassa.. voi taivas sitä paskan määrää.. kukkasetkin oli saanu osansa. Ei mua ois yhtään vituttanu näin paljoa, jos Juho (veljeni) olisi itse ollut jälkiä siivoamassa, mutta ei. Ryyppäämässä vaan kavereiden kanssa, ja aamulla vitutti mua vie enemmän, kun soitin että missä menee, että täällä ois vähän töitä ja sillä siis sovittu työviikko meillä ihan kunnan kautta, nii herra on vaan Lahdessa, aivan seipäässä! Kiitos siittäki oikeen paljon.
Vitutuskäyräni on löytänyt maximi huipentuman tässä parinpäivän sisällä oikeen vaan kunnolla.... Kun ei vaan toimi, kun sopimuksista ei pidetä kiinni, niiin.... mulla palaa käämi.

Mitä jos.. aikaa 4-vuotta taaksepäin..

Jos palataan elämässä taaksepäin, millaista elämä olisi ollut 4-vuotta sitten ? Olisin varmasti jo pienen tyttö,-tai poikavauvan onnellinen, tuore äiti. 12.o9.2oo9 oli ensimmäisen lapsemme laskettu-aika. Pian tulee kuluneeksi 4 ja ½ - vuotta siittä, kun meidän pienestä lapsesta tuli enkeli, kun jouduimme luopumaan jostain niiin pienestä, mutta niin kovin rakkaasta ja arvokkaasta lahjasta, lapsestamme.
"Elämä ottaa ja elämä antaa" - kyllä, tää on niin totta, jos asiat ois mennyt reilut 4-vuotta sitten toisin miten ne silloin meni, ei mulla olisi välttämättä elämässä nyt näitä rakkauksia, Niklasta ja Neelaa<3 Välillä vaan kun katsoo mun ihania lapsia, heidän kasvua, kehitystään ja leikkejä, tulee väkisinki mietittyä, mitä jos...

Katselen täältä kaukaa
Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee?
Miksi isällä on niin raskaat askeleet?

Minäkö heille olen surua tuottanut,
kun vain katselen täältä kaukaa.
Enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,
että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.

Voitko, Taivaan Isä, äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?

Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita on
luojalleen ettei heitä malttaisi millään antaa pois.

Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä, miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan.

Vielä joskus saan siemenenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme,
löytää tarkoituksensa pettymys jokainen
Ne on kestettävä jotta juuri minä syntyisin.
 

"kauneimmilla lapsilla on siivet valmiina, heidän ei kuulukkaan astella päällä maan. älä ole pahoillasi, vaikka enkelin syliisi saitkin, hänen kauneudestaan ei muu maailma pääse nauttimaan, mutta sinä sait. sait etuoikeuden enkeliä katsella, rakkaudella saatella"

 

<3

 

 

Uudet kuviot..

Heippa!
Ehtisinköhän päivitellä tätä blogia vähän useammin  ? -Tuskin, mutta yritetään :)

Nyt on siis tapahtunut vaikka mitä tässä puolenvuoden aikana! Jossei nyt kukaan sattunut tietämään, niin meille tulee vauva toukokuussa<3 Aatella, että huomenna alkaa jo 27 raskausviikko! Hui :D Kohta mää oon kahden lapsen äiti.. apua :D

Lokakuussa meille muutti sekaroituinen 8viikkoinen narttukoira Doris. Jestas mikä rasavilli! Vielä me harjoitellaan tätä sisäsiisteyttä :D Vaikka tää on meidänkaa ulkona sillonki ku ollaan navetalla nii heti ku se pääsee sisälle, menee tää paskoo ja kusee ! Miksei niitä hätiä voi ulkona tehdä ?? :D Ihana pieni riiviö tämäkin! :)

Meille kuuluu vallan hyvää, masu kasvaa huimaa vauhtia. Vauvan potkut tuntuu ja näkyy masun päältä selvästi :D Jopa tän pienen jalan tuntee kun se mennä vipottaa tuolla masussa :) Seppo on koulussa ja töissä minkä ehtii ja mä olen nyt ollut jo neljättä viikkoa sairaslomalla ja tulen olemaan ihan sinne asti kunnes tää pirpana syntyy.
Harjotus-suppareita tulee päivittäin, useasti. Nytkin maha on kivikova ja kiristää vaikka istun vaan koneella. Hyvä merkki on kuitenkin se, että vielä supistukset eivät ole kauheasti saaneet muutosta aikaan tuolla alhaalla.. Nivuset mulla on illu iha törkee kipeet, nyt ei oo hellittäny ollenkaan ja pelkkä kyljen kääntäminen pedissäkin sattuu. Tukivyöstä ei kauheesti oo olllu hyötyä, no, en sitä kamalasti ole myöskään käyttänyt ku ei tuppaa pysyy mun päällä, nousee vaan "korviin" aina :D

Niklas on 2.5vuotias uhmakas pikku taapero, tykkää auttaa äitiä niin tiskien laitossa, ruuan laitossa, pyykkien laitossa jne.. mutta vähän turhan liian ahkerasti :D Millon se sekoittaa puhtaat ja likaiset vaatteet, laittaa puhtaita astioita tiskikoneeseen jotka just nostin pöydälle täyttääkseni tiskikoneen likaisilla astiolla jne, no eipä se haittaa, hyvä vaan että tykkää auttaa ja onhan siitä apua, Niklakselle on oma keittiötehtävä, eli veitsien, haarukoiden ja lusikoiden laitto paikoilleen, ja sen hän osaa hienosti! :) Nyt Niklakselle on tullut isi-vaihe, isin kanssa leikitään, mennään ulos, pitäisi isin mukaan päästä ihan jokapaikkaan minne isikin menee, sitten välillä tullaan kiukuttelemaan mulle kun ei isi otakaan ihan jokapaikkaa mukaan. Mutta täytyy myöntää, sinänsä helpottavaa, sillä ennen Niklaksella oli ainoastaan äiti-vaihe ja minä ainoastaan kelpasin, mutta ei tuo isi-vaihe vieläkään kyllä äiti-vaihetta voita.. Ihana pieni poika, jota äiti rakastaa suuresti<3 ..vaikka välillä osaakin olla äidin hermot piukilla tuon termiitin kanssa. :D

Oon miettinyt, että veisinkö Niklaksen kesällä sitten seurakunnan kerhoon. Se ei ole kun muutamatunti päivässä  ja onko kerran vai kaks viikossa, ainoona muttana tulee tämä, kun Niklas saa itkuraivarit jos mä lähden johonkin ja jätän sen. Mummulaankin jättö saa niklakselle itkuraivarit aikaan. Mmm, no täytynee miettiä..

Ensiviikonloppuna onkin sitten ohjelmaa, on Osaralaisten luokkakokousta, jossa ajattelin edes poiketa. En ainakaan yöksi sinne jää kun Lauantaina on hautajaiset Marttilassa ja saatetaan Mamma viimeiselle matkalleen. Surullista, ois vaan pitäny mennä käymään sen tykönä aikasemmin, mamma kuoli siis torstaina ja sunnuntaina oltiin luvattu nähdä. Mamman kuoltua on muutama uusi asia ilmenny ja mua suututtaa vallan kamalasti, tästä ei nyt kuitenkaan sen enempää..

Nyt meen hipsimään pikkuhiljaa alkavaan lastenkonserttiin, täytynee olla paikalla kun tarjottavia aletaan tarjoamaan. :)

Yritän palata blogin kirjoittamiseen edes kerran viikossa :)

Syksyä pukkaa..

On taas kulunut niin paljon aikaa viimekirjoituksesta, en tiedä miten tää aika näin meneekin.
Hetken istuin aamulla koneella, join kahvikuppostani ja katsoin ulos, hyvin pilvinen päivä tulossa ja syksyn merkkejäkin jo löytyy. Kesä meni liian nopeesti ohitte.

Tässä on tapahtunut paljon.
Seppo on toipunut hyvin jalkaoperaatiosta, ja kävelee jo osittain ilman keppejä.
Kesälllä käytiin pinnakisoissa, jossa Niklas sai kolmannen pokaalipalkinnon! :) Hienoa Niklas!<3
Niklaksen 2-vuotis synttäreitäkin juhlittiin ja Niklas sai paljon kaikkea kivaa ja tarpeellista. Suosikkina oli selvästi työkalupakki! :) Sillä ollaan leikitty ulkona ja sisällä.
Niklas on myös kehittynyt paljon. Ennen 2-vuotispäiväänsä meidän Niklas oli päivä-niinkuin yökuivakin! Ja hienosti ollaan menty eteenpäin ilman vaippaa! Hienosti osaa poika sanoa koska on pissahätä tai kakkahätä. Äidin iso poika<3 Miten siitä onkin jo 2-vuotta kun tuo pieni vauvani syntyi.. Aika menee taas liian nopeasti..

Eilen katselin Niklaksen aikasia odotuskuvia ja syntymäkuvia, ja mietin, onko Niklas oikeasti ollut joskus noin pieni vauva?? :') Haikeana mielin mutta onnellisena.<3

Elokuun alussa oltiin myös serkkuni rippijuhlissa! Ai että ku tää mun serkkutyttönikin on jo naimaluvan muka saanut, vaikka muistan sen hyvin kun hoidin häntä!<3 Näin me vaan kasvetaan.

Syksy tuo mukanaan paljon uusia haasteita ja ehkä paljon uusia pettymyksiä. Ehkä kirjoittelen siitä lisää joskus, jos ehkä joskus me vielä onnistuttaisiin..

Enskuussa tulee vuosi kuluneeksi kun sanoimme tahdon. Tulee myös vuosi kuluneeksi, kun ryhdyimme tosissaan tähän hommaan, ilman minkäänmoisia tuloksia. Huoh. Pistää pienen kateuden liikkeeseen, miksi muut mutta ei me?

Mattoja olen yrittänyt pestä, ja täytyy myöntää että yhtenä päivänä pesin 11 mattoa! Viellä ois 6 pesemättä! Täytyy vaan odottaa lämpösempii kelejä jotta noi matot joskus edes kuivuisi.

Nyt olenkin jaaritellut tässä tovin, ja meen vuorostaan kohta navettatöille! Jonka jälkeen ruuan laittoon ja aidan tekoon. Illalla MLL-kokoukseen.. :)

Palaillaan.. toivottavasti ensikerralla hyvissä merkinnöissä!<3

On jo kesäkuu..

Kuukaudet ne vierii lujaa vauhtia! Alle puolvuotta niin on jo joulu! Huh! :-D

Meillä on viimeviikkoina tapahtunut vaikka mitä..

Niklas on kehittynyt kovaa vauhtia ja kuukauden päästä hän onki sitten jo 2-vuotias! Kauhee miten tää aika tässä menee! Niklas on oppinu paljon uusia sanoja, eilen mm oppi sanomaan viisi, teetä ja terve. :-) Oltii eilen viettääs mun porukoilla koko päivän, ku oli Kemistä asti tullut sukulaisia kyläilemään :-) Oli mukava ehtoo :-)
Pottailua ja kuivaksi opettelua meillä on myös harjoiteltu, jos vaikka saisi kesänaikana tuon pienen taaperon edes päiväkuivaksi! :-D Nikla alkanut myös jättää päikkäreitä pois.. Ihan oma-aloiteisesti, ja mä kun en jaksa sen kanssa alkaa tappeleen meneekö unille vai ei, joten olkoon sitten nukkumatta. Kyllä illalla tulee uni hyvin nopeeta ku yöpuulle asetutaan..

Seppo meni ja loukkas ittensä kesäkuun alkupäivinä. Lehmä potkas sitä suoraa polveen ja leikkaukseen asti siinä sitten päädyttiin. Nyt on alkanut toipuminen. Puolenvuoden työkielto, joten katsotaan jouluna josko sitten jo pääsis Seppokin näihin töihin mukaan.. :-D

Mulla siis on ollut aika moista, ja huomaa kyllä ku oon iltasin jo niiin kiukkunen, ton pienen taaperon lisäksi oon ainut joka joutuu nyt tekemään kaikki kotityöt yksin, + lehmät vaatii oman osansa ja tietenkin Seppo myös.. Mutta ehkä se tästä, ainakin parempaan suuntaan ollaan menossa kun Seppokin pääsee jo yksin jotenkin sohvalta ylös tai istumaan..

Jokupäivä sitten innostuin tapetoimaan olohuoneen seinän! Tuli muuten ensikertalaiseks ja yksin tehtynä aika hyvä vaikka ite sanonkin ! :-D Eikun siis uusiin tapettiostoksiin ja alan tapetoimaan täällä pari muutakin seinää ja huonetta! :-)

Ja mitäs muuta tänne.. kohta täytyy alkaa järkkää Nikun 2-vuotis juhlia.. Hoh, niissäkin oma tekeminen! :-D Elokuussa mennää serkun rippijuhliin ja varmaanki suunnataan hetkeksi Kemin suuntaan. Riippuu nyt ihan miten toi Seppo tosta tokenee, sillä kaikki kesäsuunnitelmat meni uusiks ton tapaturman jälkeen. Ensivuodeksi jää muumimaailmassa käyminen ja jossain huvipuistossa..

Nyt täytyy mennä laittaan vähä sapuskaa perheelleni! :-)

Milloin liikaa on todella liikaa.. ??

 Laulu; vahvimmat kaikista,- jossa on kauniit sanat. Niiiin totta..

"Milloin liika on todella liikaa? Kuinka paljon täytyy ottaa kantaakseen? 

Onko se totta kun niin sanotaan 

Vahvimmat kaikista
kootaan sirpaleista
unelmista murtuneista
sydämistä särjetyistä
Jaksaisinko vielä hetken?"

Tästä voit käydä kuuntelees biisin,, : Vahvimmat kaikista

 On taas kulunut aikaa kun viimeksi tänne olen jotai kirjoitellut, niin on olevinaan kiirettä, ettei muuta ehdi tekemäänkään kun juosta siellä täällä ja tehdä töitä..

17. päivä meille tuli maailmaan ensimmäinen vasikka!  Voi että, kun ne ovat pieniä ja suloisia... Toinen vasikka syntyi 23. päivä.. Viellä pitäisi tulla 35 vasikkaa :) Sitä odotellessa kun lehmäluku on täynnä ;)

On tää kyllä jokseenki.. rankkaa. Töitä on enemmän ku ehtii edes tekemään. Pienen lapsen äitinä, pihatyötkään eivät suju mallikkaasti :( Niklas menee taapertaa ja tutkii jokapaikan, eli perässä täytyy melkeinpä juosta. :)

Olen miettinyt monesti, että miksi, miksi menin ........... jo nyt?? En oikein tiedä, tuntuu että tää alkaa vaan turhauttaan mua päivä päivältä yhä enemmän. Kumpa ajassa voisi palata taaksepäin, tekisin kaiken toisin.

Mutta joo, mitä sitä haavoja nuolemaan. 

Tässä kokoelma tän hetkisistä me&i haalareista.. :) Kuvasta puuttu vanhat pilvet koossa 74/80 :)

Vielä olis haussa me&i yrmishaalarit, sen jälkeen voisin pitää pienen tauon tästä ostosta.. ;)

Huomenna olis luvassa perhekerhoa  ja vappupallon ostoa! :)

Nyt voisi syödä välipalaa ja menna vaikka vaihteeks tonne ulos siivoamaan......